Enkelini pieni
Enkelini pieni, miksi niin pian lähditkään,
jätit meidät itkemään.
Kaipuun kupeitani kolottamaan,
onnetonna kulkemaan.
Vaikka aika haavoja umpeen saa,
ei sekään voi niitä täysin parantaa.
Tulen sinua kaipaamaan, enkelini, ainiaan.
Olisin tahtonut näyttää
Olisin tahtonut näyttää,
sulle lapsuuteni maisemat.
Olisin tahtonut näyttää,
käpylehmät ja havumajat.
Olisin tahtonut näyttää,
marjametsät ja solinan puron pienen.
Olisin tahtonut näyttää,
rantasaunan ja mummolan portinpielen.
Tämän kaiken ja paljon enemmän,
olisin sinun toivonut näkevän.
Vaan mahdollisuutta siihen saanut en,
vain unelmissain me koemme kaiken sen.
On ilta
Illan tultua ajatukset kiertävät taas tuttua kehää,
mietin jälleen mennyttä kesää.
Niin mikä kesä, sitä tuskin huomasin,
oli minun niin kylmä kuin pakkasessa makaisin.
En kuullut lintujen laulavan,
en nähnyt kukkien kukkivan.
Oli päivät yhtä synkät kuin yö,
oli jokaisen päivän käynnistämisessä täysi työ.
Voi, Enkelini, ikävöin niin,
ei kesää tullut, sinut meiltä pois liian aikaisin otettiin.
HUOM. runot ovat omia hengentuotoksiani, ellen toisin mainitse, ethän siis käytä niitä ilman lupaani, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni ajatuksia, joita tekstejäni lukiessa mahdollisesti sinulle herää. Kiitos kommentistasi! Asiattomuuksia en julkaise.