Olin käynyt varovaisesti jo paikallisessa lastentarvikeliikkeessä aikaisemmin yksin katsomassa vaunuja. En uskaltanut niihin edes vielä koskea ja itkuhan se tuli kun iloinen myyjä alkoi kysellä kaikenlaista. Kävin muutaman kerran tämänkin jälkeen liikkeessä kyselemässä kaikenlaista ja hommasin liikkeen kautta lomamatkallemme BeSafe- turvavyönalentimen. Lomareissuun kun mahtui aika paljon autossa istumista. Ja voin sanoa, että kätevä (ja mieltä rauhoittava) hankinta se on kyllä ollut! Joka euron väärti.
Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että kävin liikkeessä useaan otteeseen, vaikkakin vain katselemassa ja juttelemassa. Näin oli helpompi pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että meilläkin on oikeasti "lupa" ostaa tarvikkeita ja suunnitella tulevaisuutta pienen kanssa. Lomareissun jälkeen kävimmekin sitten tilaamassa vaunut, joihin olin ihastunut. Ja ne sattuivat olemaan vieläpä alennuksessa! Päädyttiin ostamaan Brion Smile- yhdistelmävaunut, sillä niihin saa yhdistettyä myös vauvan turvakaukalon. Kätevä neuvola/kauppareissuilla kun voi vauvan nostaa suoraan kaukalossa ratteiden runkoon. Brion yhteensopivan turvakaukalon kun olin ennättänyt jo ostaa viime vuonna. Silloin en tosin ollut vielä edes ennättänyt miettiä vaunuasiaa.
Brio Smile Meille ne tulevat vain eri värisenä kuin kuvassa :) kuva |
Tein myös miehelleni isyyspakkauksen, johon kokosin muutamia tarvikkeita vauvaa varten. Muun muassa tutin, iltasatukirjan, kylpytarvikkeita ja muutaman bodyn sekä sukat. Oli siellä tavaroita myös isiä varten mm. energisoivaa suihkusaippuaa, sisuja ja energiajuomatölkki. Ja Isän Muki- kahvikuppi oli myös pakko saada mukaan. Oli ihana nähdä miehen ilme, kun hän pakkauksen sai. Meni raukka ihan hämilleen ja oli niin otettu <3 Äitiyspakkauskin tuli jokin aika sitten ja yhdessä päästiin sitä sitten ihastelemaan. Sitä avatessa ja tutkiessa tuli epätodellinen tunne, että voiko tosiaan olla totta, että meille käyttäjä näille tavaroille tulee? Nyt on pakkauksen vaatteet pesty ja tuolla ne odottavat silitystä sekä lipastoon laittamista.
Paljon muuta ei olla vielä hankittu, mutta lähiviikkoina kun miehelläkin on vapaata päätettiin taas kauppaan suunnata. Tavoitteena olisi kyllä ainakin vaatteita ostaa käytettynä ja eräs ystäväni jo tarjosikin mahdollisuutta päästä hänen varastojaan tutkimaan. Pinnasänky tulee anoppilasta, jos se vain on puhdistuksen ja maalauksen jälkeen hyvä. Ihana kyllä jos pienokainen saisi nukkua samassa pinniksessä kuin isänsä on nukkunut <3 Mietin vielä jaksaisinko itse ommella pinnasänkyyn reunapehmusteet, aika kiva kuosista kangasta satuin kyllä jo bongaamaan Eurokankaasta ja voi olla että sitä pitää sieltä käydä kotiuttamassa. Paljon on siis hankittavaa vielä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Vielä olen kahden vaiheilla tuon hoitopöydän ja pinniksen päälle laitettavan hoitoalustan kanssa. Tilaa kun ei ihan kauheasti kuitenkaan ole, joten alan kallistua tuon siirrettävän hoitoalustan kannalle koko ajan enemmän.
Kirjoittaessani tekstin tunnisteita tajuntaan iski todella, että tänään vaihduttiin jo seuraavalle kymmenluvulle. 30 viikkoa täynnä ja teoriassa 10 jäljellä! Voiko tämä olla tottakaan? Ollaanko me tosiaan tänne asti jo päästy? Vaikka toppuuttelen itse itseäni ja en meinaa uskaltaa ajatella, että syksyllä meillä on vauva, meinaavat ajatukset silti jo karata välillä niinkin kauas kuin ristiäisiin. Onneksi mies on jaksanut kuunnella höpötystäni niiden yksityiskohdista, siitä millaisen kakun ja kutsut ristiäisiin haluaisin, eikä ole yrittänytkään hillitä intoiluani silloin kun sille olen antanut valtaa. Ja kannustaa ja tukee kun meinaan panikoida jostain tyhjänpäiväisestäkin. Kyllä on taas ääneen todettava, että on minulla vaan ihana mies <3