sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Höpinää hankinnoista (ja vähän muustakin)

Tänään ajattelin kirjoitella, mitä hankintoja olemme pientä varten jo tehneet. Aluksi vannotin, että yhtään hankintaa ei tehdä ennen kuin on yli kolmekymmentä raskausviikkoa takana. Mutta mies sai kuitenkin minut lopulta vakuuttuneeksi, että kyllä niitä hankintoja voi ja kannattaa jo pikkuhiljaa miettiä, jos tyyppi päättää tehdä kuin äitinsä ja kiirehtiä tähän maailmaan etuajassa.

Olin käynyt varovaisesti jo paikallisessa lastentarvikeliikkeessä aikaisemmin yksin katsomassa vaunuja. En uskaltanut niihin edes vielä koskea ja itkuhan se tuli kun iloinen myyjä alkoi kysellä kaikenlaista. Kävin muutaman kerran tämänkin jälkeen liikkeessä kyselemässä kaikenlaista ja hommasin liikkeen kautta lomamatkallemme BeSafe- turvavyönalentimen. Lomareissuun kun mahtui aika paljon autossa istumista. Ja voin sanoa, että kätevä (ja mieltä rauhoittava) hankinta se on kyllä ollut! Joka euron väärti.

Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että kävin liikkeessä useaan otteeseen, vaikkakin vain katselemassa ja juttelemassa. Näin oli helpompi pikkuhiljaa totutella ajatukseen, että meilläkin on oikeasti "lupa" ostaa tarvikkeita ja suunnitella tulevaisuutta pienen kanssa. Lomareissun jälkeen kävimmekin sitten tilaamassa vaunut, joihin olin ihastunut. Ja ne sattuivat olemaan vieläpä alennuksessa! Päädyttiin ostamaan Brion Smile- yhdistelmävaunut, sillä niihin saa yhdistettyä myös vauvan turvakaukalon. Kätevä neuvola/kauppareissuilla kun voi vauvan nostaa suoraan kaukalossa ratteiden runkoon. Brion yhteensopivan turvakaukalon kun olin ennättänyt jo ostaa viime vuonna. Silloin en tosin ollut vielä edes ennättänyt miettiä vaunuasiaa.


Brio Smile
 Meille ne tulevat vain eri värisenä kuin kuvassa :)
kuva

Tein myös miehelleni isyyspakkauksen, johon kokosin muutamia tarvikkeita vauvaa varten. Muun muassa tutin, iltasatukirjan, kylpytarvikkeita ja muutaman bodyn sekä sukat. Oli siellä tavaroita myös isiä varten mm. energisoivaa suihkusaippuaa, sisuja ja energiajuomatölkki. Ja Isän Muki- kahvikuppi oli myös pakko saada mukaan. Oli ihana nähdä miehen ilme, kun hän pakkauksen sai. Meni raukka ihan hämilleen ja oli niin otettu <3 Äitiyspakkauskin tuli jokin aika sitten ja yhdessä päästiin sitä sitten ihastelemaan. Sitä avatessa ja tutkiessa tuli epätodellinen tunne, että voiko tosiaan olla totta, että meille käyttäjä näille tavaroille tulee? Nyt on pakkauksen vaatteet pesty ja tuolla ne odottavat silitystä sekä lipastoon laittamista.

Paljon muuta ei olla vielä hankittu, mutta lähiviikkoina kun miehelläkin on vapaata päätettiin taas kauppaan suunnata. Tavoitteena olisi kyllä ainakin vaatteita ostaa käytettynä ja eräs ystäväni jo tarjosikin mahdollisuutta päästä hänen varastojaan tutkimaan. Pinnasänky tulee anoppilasta, jos se vain on puhdistuksen ja maalauksen jälkeen hyvä. Ihana kyllä jos pienokainen saisi nukkua samassa pinniksessä kuin isänsä on nukkunut <3 Mietin vielä jaksaisinko itse ommella pinnasänkyyn reunapehmusteet, aika kiva kuosista kangasta satuin kyllä jo bongaamaan Eurokankaasta ja voi olla että sitä pitää sieltä käydä kotiuttamassa. Paljon on siis hankittavaa vielä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Vielä olen kahden vaiheilla tuon hoitopöydän ja pinniksen päälle laitettavan hoitoalustan kanssa. Tilaa kun ei ihan kauheasti kuitenkaan ole, joten alan kallistua tuon siirrettävän hoitoalustan kannalle koko ajan enemmän.

Kirjoittaessani tekstin tunnisteita tajuntaan iski todella, että tänään vaihduttiin jo seuraavalle kymmenluvulle. 30 viikkoa täynnä ja teoriassa 10 jäljellä! Voiko tämä olla tottakaan? Ollaanko me tosiaan tänne asti jo päästy? Vaikka toppuuttelen itse itseäni ja en meinaa uskaltaa ajatella, että syksyllä meillä on vauva, meinaavat ajatukset silti jo karata välillä niinkin kauas kuin ristiäisiin. Onneksi mies on jaksanut kuunnella höpötystäni niiden yksityiskohdista, siitä millaisen kakun ja kutsut ristiäisiin haluaisin, eikä ole yrittänytkään hillitä intoiluani silloin kun sille olen antanut valtaa. Ja kannustaa ja tukee kun meinaan panikoida jostain tyhjänpäiväisestäkin. Kyllä on taas ääneen todettava, että on minulla vaan ihana mies <3

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Panikoija iskee jälleen

Kuten jo aiemmin kirjoitin, täällä ollaan jonkin kesäflunssan kourissa. Ei muuten ollenkaan hyvä yhdistelmä olla raskaana ja sairastaa, ainakaan tällaiselle panikoijalle. Yöllä heräilin ajoittain tökkimään mahaa, jotta jonkinlaisen reaktion sieltä saisin. Aina ei kuulunut mitään. Huoli tietysti nosti päätään, kun normaalisti koko mahaa heiluttavat liikkeet olivat niin vaimeita. Aamulla herätessäni yritin jonkin aikaa saada jonkinlaisen vastauksen. Ei mitään. Kylmä hiki alkoi jo virrata. Mieskin oli lähtenyt jo töihin aikoja sitten. Tein aamupalaa ja join mehua. Ei vieläkään mitään. Sitten kysyinkin jo viestillä mieheltä ennättäisikö hän puhua hetken? Kerkesin jo käydä kaikki kauhuskenaariot mielessä. Google oli kovassa käytössä ja keskustelupalstat nuhasta ja vauvan liikkeistä tuli selattua läpi. Moni siellä kirjoittajista oli havainnut, että flunssan aikaan vauvat olivat liikkuneet harvemmin.. Eli kaikki voi olla hyvin. Nyt rauhoitut! 

Sitten sain miehen puhelimen päähän.. Tumps! Ja heti perään kunnon potkusarjat. Riitti, että pääsin miehelleni huoliani avaamaan, kun pikkuinen viimein päätti ilmoittaa, että eläs äippä huolehdi. Ja nyt pieni onkin taas kiitettävästi ilmoitellut olemassa olostaan. Teen itsestäni vielä varmasti hermoraunion. Mutta pelot ovat välillä niin hallitsevia.. Tiedän liian paljon asioita jotka voivat vielä mennä pieleen... Voi anna kaiken mennä nyt hyvin! En kestä jos tämäkin meiltä viedään..

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kiireen jälkeen

Blogi on ollut viime aikoina hieman hiljainen, johtuen minun kiireistäni. Mies oli kesälomalla ja halusin mahdollisimman paljon viettää aikaa hänen kanssaan, enkä niinkään surffailla blogimaailmassa. Kävimme lomamatkallakin ja se sujui kaikeksi onneksi hyvin, vaikka hieman jännäsin kuinka uskallan pitkään matkaan lähteä. Tuli kyllä kaikki sairaalat reitin varrella käytyä ajatuksen tasolla läpi, jos tarve olisi tullut niihin mennä. Kävin kyllä ennen reissuun lähtöä hakemassa uskonvahvistusta yksityiseltä ultrasta, ja lääkäri ei nähnyt mitään estettä matkalle lähtöön. Oli kyllä ihana matka!

Reissun jälkeen onkin riittänyt sitten muuten hulinaa, kun on käynyt vieraita ja rakkaan ystäväni polttareita suunnittelin. Nyt on polttarit onnistuneesti vietetty ja seuraavaksi odotellaan hääpäivän koittavan. Tämä kaaso on jo ihan täpinöissään! Toivottavasti vain jaksan olla päivän skarppina, eikä olisi liian kuuma.

Masuvauvan vointia käytiin viime viikolla vilkaisemassa ultrassa ja kaikki oli lääkärin mukaan hyvin. Tosin viikkoa pienempää tyyppi vastasi kuin olisi viikot olleet, mutta lääkäri sanoi ettei tarvitse olla huolissaan. (No, huolestuin silti!) Mutta lääkäri tutki istukan virtaukset ja sanoi, ettei ainakaan ravinteiden puutetta ole. Toinen vain on siro kooltaa. Yritän nyt uskoa tähän teoriaan ja onneksi jo parin viikon päästä on seuraava kasvunseurantaultra. Sen verran vilkaasti tyyppi tuolla masussa liikuskelee, ettei sen puoleen ole huolta. Ja välillä tulee ehkä liikaakin mietittyä jos hetken on hiljaisempaa..

Sain nyt sitten jonkin kesälenssun ja tietysti huoli nosti päätään, ettei vain ole haitaksi vauvalle. Mutta niin pitkään kun kaveri on virkeä, ei kuulemma pitäisi olla huolta. Toivottavasti tämä menisi nopsaan ohitse. Ei kovin kivalta vatsassa nämä yskänpuuskat tunnu, niistämisestä puhumattakaan..

Muuten tänne kuuluu hyvää, masu kasvaa ja joitakin hankintojakin ollaan jo varovasti tehty sekä kotia järjestelty uutta tulokasta varten. Palaan aiheeseen vaikka ihan omassa postauksessaan. Sillä nyt tämä nuhanenä köllähtää massun viereen kuulostelemaan näitä ihania potkutteluja! Voi kulta pieni, kun olet jo niin mahdottoman rakas ja tärkeä.