Panikoija iskee jälleen

Kuten jo aiemmin kirjoitin, täällä ollaan jonkin kesäflunssan kourissa. Ei muuten ollenkaan hyvä yhdistelmä olla raskaana ja sairastaa, ainakaan tällaiselle panikoijalle. Yöllä heräilin ajoittain tökkimään mahaa, jotta jonkinlaisen reaktion sieltä saisin. Aina ei kuulunut mitään. Huoli tietysti nosti päätään, kun normaalisti koko mahaa heiluttavat liikkeet olivat niin vaimeita. Aamulla herätessäni yritin jonkin aikaa saada jonkinlaisen vastauksen. Ei mitään. Kylmä hiki alkoi jo virrata. Mieskin oli lähtenyt jo töihin aikoja sitten. Tein aamupalaa ja join mehua. Ei vieläkään mitään. Sitten kysyinkin jo viestillä mieheltä ennättäisikö hän puhua hetken? Kerkesin jo käydä kaikki kauhuskenaariot mielessä. Google oli kovassa käytössä ja keskustelupalstat nuhasta ja vauvan liikkeistä tuli selattua läpi. Moni siellä kirjoittajista oli havainnut, että flunssan aikaan vauvat olivat liikkuneet harvemmin.. Eli kaikki voi olla hyvin. Nyt rauhoitut! 

Sitten sain miehen puhelimen päähän.. Tumps! Ja heti perään kunnon potkusarjat. Riitti, että pääsin miehelleni huoliani avaamaan, kun pikkuinen viimein päätti ilmoittaa, että eläs äippä huolehdi. Ja nyt pieni onkin taas kiitettävästi ilmoitellut olemassa olostaan. Teen itsestäni vielä varmasti hermoraunion. Mutta pelot ovat välillä niin hallitsevia.. Tiedän liian paljon asioita jotka voivat vielä mennä pieleen... Voi anna kaiken mennä nyt hyvin! En kestä jos tämäkin meiltä viedään..