Pikku potkuttelija ♡

Kuten eilen jo kerroinkin, tänään pääsimme kurkistamaan masun asukin vointia, kun kävimme aamusta rakenneultrassa. (Olo oli kyllä odotushuoneessa epätodellinen, että oikeastiko me tänne asti ollaan päästy?)  Viikonlopun jännitykset painoivat vielä mielessä ja minua pelotti mennä lääkärille. Onneksi mies oli sopinut työvuorot niin, että pääsi mukaan ja rauhoitteli tätä ylikierroksilla käyvää rouvaansa. Kerrottuani viikonlopun vuodosta, lääkäri tutki ensin, ettei olisi kyse hematoomasta tai ettei muustakaan hälyttävästä olisi merkkejä. Ei onneksi taaskaan ollut. Se sai minut jo vähän rentoutumaan.

Sitten lääkäri siirtyi tutkimaan vauvan rakenteita. Itse tuijotin vain lumoutuneena liikutuksen vallassa, miten rakas pienemme liikutteli pieniä käsiään ja jalkojaan. Näimme myös ensimmäistä kertaa miten hän nieleskeli ja avasi ja sulki pientä suutaan ♡ Sydän oli pakahtua onnesta ja rakkaudesta tuota pientä ihmistä kohtaan! Lopulta sitten kuulimme, että kaikki on kuin pitääkin. Kaikki näytti normaalilta ja kasvanut hän oli hyvin. Ja kuulimme toki myös kumpiko siellä mahtaa asustaa, senkin melko varmaksi pystyi jo lääkäri sanomaan vaikka kovin "kuvauksellinen" ei pikkuisemme halunnutkaan olla. Mutta se jääköön täällä vielä salaisuudeksi, minkä värisiä vaatteita päästään toivottavasti tulevaisuudessa ostamaan ;)

Toivottavasti tämä ultran myötä tullut ihana olotila taas kantaa hetken aikaa. Oli niin helpottavaa saada tietää, että vauva voi hyvin ja mitään hälyttävää syytä ei taaskaan vuodolle löytynyt. Voi kun ne nyt vaan häviäisivät kokonaan kiusaamasta! Ylimääräinen kontrolli kuitenkin sovittiin parin viikon päähän varmuuden vuoksi noiden vuotojen takia. Kerrankin tuntuu, että lääkärit ottavat minut ja huoleni todesta. Täällä hoito on muutenkin ollut paljon parempaa verrattuna viime vuonna saamaani kohteluun. Joten ehkä tämä taas tästä :)