Siedätyshoitoa

Olen käynyt nyt kahdessa joulukonsertissa. Mieleni teki jättää jälkimmäiseen kokonaan menemättä, mutta luonto ei antanut periksi. Olin jo luvannut mennä. Mutta kuten arvata saattaa, ei tämä viimeisin (ainakaan omasta mielestä) taas kovin vahvasti mennyt. Kolmen kappaleen ajan nieleskelin kyyneleitä ja sain kuin sainkin ne pysymään kurissa. Mutta sitten padot aukesivat. Totaalinen tulva ja lähes pakokauhu iski. Mutta karkuunkaan en voinut lähteä, vaikka mieleni teki pompata ylös ja juosta ulos. Hävetti niin pirusti! Koko loppu konsertti menikin sitten nyyhkiessä, enemmän tai vähemmän. Onneksi en tosin tainnut olla ainut vaan rauhoituttuani huomasin yhden jos toisenkin pyyhkivän silmäkulmiaan.

Olen nyt päättänyt siedättää itseäni joululauluilla. Eilen ostimme uudet stereot ja ihan kiusakseni pistin viime jouluna ostamani Johanna Kurkelan Joulun Lauluja- levyn koneeseen. Hänellä on niin mahtava ääni, että liikutun melkein kappaleesta kuin kappaleesta. Mutta tällä kertaa sen totaalisimman romahduksen sai aikaan Prinsessalle-kappale... Mutta ehkä tämä siedätyshoito tulee ihan tarpeeseen. Eilenkin tosiaan itkin ja samalla nauroin kun tuntui niin järjettömältä rueta itkemään jo ennen kuin kappale oli edes kunnolla alkanutkaan.

Johanna Kurkela - Prinsessalle

Tämä seuraava kappale puolestaan sai padot murtumaan konsertissa. Kappaleen toisenlaista tulkintaa vielä voimisti, kun mainittiin, että tämähän voisi olla jokaisen äidin laulu omasta pienokaisestaan. Ja tuo Suvin tulkinta.. Kyynelet kiertävät silmissä taaskin.. Ja tuolle viimeisimmälle kappaleleelle vollotin jo sinä vuonna kun se julkaistiin. Jotenkin vaan sitä kuunnellessa tajuaa, miten tärkeä oma pikkuveli minulle on. Tuo nyt jo murkkuikäinen miehenalku, joka edelleen ryntää halaamaan siskoaan kun nähdään. Minulla on ihanat pikkusisarukset ♡

.

Suvi Teräsniska - Taivas sylissäni

Suvi Teräsniska - Pikkuveljen joulupuuro