keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Siedätyshoitoa

Olen käynyt nyt kahdessa joulukonsertissa. Mieleni teki jättää jälkimmäiseen kokonaan menemättä, mutta luonto ei antanut periksi. Olin jo luvannut mennä. Mutta kuten arvata saattaa, ei tämä viimeisin (ainakaan omasta mielestä) taas kovin vahvasti mennyt. Kolmen kappaleen ajan nieleskelin kyyneleitä ja sain kuin sainkin ne pysymään kurissa. Mutta sitten padot aukesivat. Totaalinen tulva ja lähes pakokauhu iski. Mutta karkuunkaan en voinut lähteä, vaikka mieleni teki pompata ylös ja juosta ulos. Hävetti niin pirusti! Koko loppu konsertti menikin sitten nyyhkiessä, enemmän tai vähemmän. Onneksi en tosin tainnut olla ainut vaan rauhoituttuani huomasin yhden jos toisenkin pyyhkivän silmäkulmiaan.

Olen nyt päättänyt siedättää itseäni joululauluilla. Eilen ostimme uudet stereot ja ihan kiusakseni pistin viime jouluna ostamani Johanna Kurkelan Joulun Lauluja- levyn koneeseen. Hänellä on niin mahtava ääni, että liikutun melkein kappaleesta kuin kappaleesta. Mutta tällä kertaa sen totaalisimman romahduksen sai aikaan Prinsessalle-kappale... Mutta ehkä tämä siedätyshoito tulee ihan tarpeeseen. Eilenkin tosiaan itkin ja samalla nauroin kun tuntui niin järjettömältä rueta itkemään jo ennen kuin kappale oli edes kunnolla alkanutkaan.


Johanna Kurkela - Prinsessalle

Tämä seuraava kappale puolestaan sai padot murtumaan konsertissa. Kappaleen toisenlaista tulkintaa vielä voimisti, kun mainittiin, että tämähän voisi olla jokaisen äidin laulu omasta pienokaisestaan. Ja tuo Suvin tulkinta.. Kyynelet kiertävät silmissä taaskin.. Ja tuolle viimeisimmälle kappaleleelle vollotin jo sinä vuonna kun se julkaistiin. Jotenkin vaan sitä kuunnellessa tajuaa, miten tärkeä oma pikkuveli minulle on. Tuo nyt jo murkkuikäinen miehenalku, joka edelleen ryntää halaamaan siskoaan kun nähdään. Minulla on ihanat pikkusisarukset ♡


.
Suvi Teräsniska - Taivas sylissäni

Suvi Teräsniska - Pikkuveljen joulupuuro

2 kommenttia:

  1. Minä menin viime vuonna anoppini asuinkaupungissa Kauneimpiin joululauluihin, jossa itkin lähes koko ajan, Varpusen aikana tietysti ihan hillittömästi. (Omassa kotikaupungissani vältin ihmisten ilmoilla liikkumista.) Sitten jouluaattona vanhempieni luona synnyinpaikkakunnallani olin jouluyön hartaudessa, jossa kuoron esittämä Taivas sylissäni sai myös aikaan kunnon romahduksen - tuo biisi on minusta jopa ehkä pahempi kuin Varpunen jouluaamuna, juurikin se äiti ja vastasyntynyt lapsi siinä ja "miten sinut suojelen?"...

    Tänä vuonna joulutunnelmaa löytyy eri tavalla kuin viime vuonna, mutta kyllä nuo biisit vaan yhä sen kamalan kaiherruksen aiheuttaa - ja niin sen varmaan tästä eteenpäin elämässä on aina.

    Voimia kovasti sinulle tähän pimeään vuodenaikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulpukka! Voimia todella tunnen nyt tarvitsevani, kun tuntuu ettei tässä omassa synkkyydessä ole pienintäkään valonpilkahdusta.

      Mutta olin kyllä niin hyvilläni lukiessani teidän iloiset uutiset. Olen niin onnellinen teidän puolestanne! Se antaa myös itselleni toivoa, että ehkä tämä tästä vielä parhainpäin kääntyy aikanaan. Kaikkea hyvää ja ihania päiviä ja joulun odotusta uuden perheenjäsenen kanssa ♡

      Poista

Kuulisin mielelläni ajatuksia, joita tekstejäni lukiessa mahdollisesti sinulle herää. Kiitos kommentistasi! Asiattomuuksia en julkaise.