Joulumieli kadoksissa

Lähestyvä joulu ottaa aika lujille tällä hetkellä. Joululaulut ovat jo hyvän aikaa soineet kaupoissa ja ne saavat minut voimaan lähes pahoin. Itku silmässä kerran jos toisenkin kauppareissun ajan menty. Varsinkin Jari Sillanpään Lumilinna- kappale on saanut kyyneleet silmiin jostain syystä. Ei se aikaisemmin ole saanut minua tuntemaan oloani näin haikeaksi... Nyt tuntuu, että joululaulut ovat tässä taloudessa pannassa, jos ei sitten halua kunnon itkumaratoonia. Musiikki on tosin aina ollut minulle tärkeää, niin ilossa kuin surussa. Niiden sanomaan voi samaistua ja niistä voi myös löytää lohtua. Sanoin tässä eräs ilta miehelle, että tällä hetkellä vähän ärsyttää kun tuntuu, että kyyneleet odottavat koko ajan valmiudessa, jotta jokin pikku juttu saisi ne taas vierimään. Mies sanoi, että anna itkun tulla. Itkut on itkettävä pois. Ja oikeassahan hän on. Liian monta kertaa yritän taistella vastaan, kunnes niitä ei sitten pidättele enää mikään.. Ei kai siis auta, nenäliinat esiin, volat kaakkoon ja vollottamaan..

Vaikka olenkin jo joulukortit tehnyt ja suunnitellut millaisia lahjoja annan muille, olen tänä vuonna kiertänyt kaikki "joulukrääsät" todella kaukaa, vaikka ennen suorastaan hihkuin ilosta ensimmäisten joulutavaroiden saavuttua kauppoihin. Ei minua haittaa toisten iloinen joulumieli, enkä todellakaan halua levittää tätä negatiivista tunnetta muille, mutta meille ei varmastikaan tänä vuonna joulu tule. Tai sitä ei sen kummemmin laitella, kuten aikaisemmin. Ei vain nyt tippaakaan tunnu siltä. En jaksa ajatella mitään lanttu- ja porkkanalaatikoita tai joulukoristeita. Jos nyt jotain jouluvaloja tähän pimeään talveen (niin mikä talvi?) laittaisin ikkunoille. Jospa ne edes vähän poistaisivat tätä synkkää mielialaa. Toisaalta minua ärsyttää yli kaiken tämä oma negatiivinen asenteeni tulevaa joulua kohtaa, koska olen aina ennen ollut niin jouluihminen. Viime joulua varjosti taka-alalla lapsettomuus, tätä joulua pikkuisemme kuolema. Taas joulu ilman omaa pientä..

Niin, että se iloinen joulumieli? Ei tosiaan ole näkynyt (vielä..?). Noh, jos se päättää olla tulematta kokonaan, en voi sitä väkisinkään saada. Katsellaan sitten ensi vuonna uudestaan. Kun eihän ensi vuosi voi enää olla pahempi, eihän?

Niin ja mainittakoon nyt vielä, että onnistuin tänään pahoittamaan mieleni myös ohimennen kaupungilla kuulemastani kommentista/toteamuksesta, että eihän silloin ole mikään oikea perhe jos ei ole lapsia... Niin tajuttoman typerää sanoa noin! Mutta minä tietenkin otin siitä itseeni. Vaikka eihän kenenkään tuntemattoman kommentista, jota ei oltu edes tarkoitettu minulle pitäisi välittää. ME ollaan PERHE. Meidän rakas pikkuinen ei vain päässyt kotiin isin ja äidin luo...