Haastattelu, iiks!

Tänään sain yllättävän puhelinsoiton. Minua pyydettiin työhaastatteluun! Laitoin hakemuksen menemään perjantaina ja jo tänään minuun otettiin yhteyttä. En ollut uskoa korviani. (Ajattelinhan tietenkin nykyminälle uskolliseen tapaani, että pyh ja pah, tuskin niistä mitään kuuluu. Saahan sitä aina hakemuksia laittaa.) Mutta ehkä tässä maailmassa jotain hyvääkin vielä on jäljellä?

Nyt kun sitten vielä saisi sen paikan. Määräaikainen työ, mutta parempi kuin ei mitään. Jännittää ihan hirveästi, kun viimeisimmästä työhaastattelussa käynnistä on kulunut ties kuinka monta vuotta! Onneksi miehellä on sellainen työvuoro huomenna, että hän pystyy minut haastatteluun viemään ja viime hetken rohkaisevat sanat sanomaan. Tänään olen yrittänyt touhuta kaikkea kotona, etten ennättäisi liikaa jännittää huomista. Huomenna kertoilen miten meni. Sormet ja varpaat ristiin, että menisi hyvin.