Kiitollisuus

Facebookissa kiersi jossain vaiheessa haaste, jossa piti kertoa joka päivä muutama asia, mistä on kiitollinen elämässään tai sinä kyseisenä päivänä. Tänä vuonna kun elämä on potkinut päähän teräskärkisillä monoilla ja on vaikea ollut muistaa niitä elämän hyviä asioita ja huonot tuppaavat olemaan päällimmäisenä mielessä, ajattelin minäkin konkreettisesti listata ylös asioita joista olen kiitollinen. Ehkä ne hyvätkin asiat näin pääsisivät ajatuksissa pinnalle. Asiat tulevat listaan täysin tajunnanvirtana, enkä laita niitä niinkään tärkeysjärjestyksessä.

Aviomieheni. Ilman häntä en varmastikaan olisi enää tässä. Hän on tukeni ja turvani. Viimeksi eilen töissä puhuessani hänestä tajusin, miten ihanan miehen olen elämääni löytänyt. Hän arvostaa minua sellaisena kuin olen. Rakastaa minua, vaikka en ole täydellinen. ♡ en voisi kuvitella elämää ilman häntä.

Ystävät. Minulla on paljon ihania ystäviä. Heidän kanssaan voi nauraa ja itkeä. Vitsailla tai puhua vakavia. He eivät ole hylänneet minua vaikeina aikoina, toivottavasti itse olen osannut olla heille apuna silloin kun he ovat sitä tarvinneet.

Perhe. Tarvitseeko tähän juuri mitään sanoa. Vaikka elämässä tapahtuu ja on tapahtunut kaikenlaista, perhe pysyy. Tuntuu, että tämä vuosi on sitonut meitä jälleen yhteen, kun se olisi voinut repiä kuilua isommaksi.

Oma koti. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että meillä on oma yhteinen koti. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että olen todella tullut kotiin. Ei enää mitään opiskelija-asuntoa tai väliaikaisratkaisua. Taulut ovat viimein seinillä. Se voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta iso ilon aihe minulle. Tämä on KOTI ♡

Oma lemmikki. Kissani on minulle todella tärkeä. Viime yönä näin unta, että jouduin siitä luopumaan ja heräsin kauheaan ajatukseen, että onko se totta. Onneksi ei. Sitä ei uskoisi miten paljon tuollainen pieni karvapallo tuo iloa elämään. On kiva seurata sen leikkimistä ja ihana kun se tulee aamuisin nukkumaan viereen.

Terveys. Terveyttäkin osaa arvostaa enemmän, kun se on vaakalaudalla. Kevät ja kesä ravisutti niin henkistä kuin fyysistäkin kuntoa ja terveyttä. Joten on kiva tuntea olevansa taas paremmassa kunnossa. Jaksan taas ulkoilla ja touhuta asioita jotka ovat minulle tärkeitä. Vaikka toki on edelleen päiviä kun mikään ei innosta.

Työ. Olen saanut mieluisen työpaikan. Vaikka se onkin vain määräiakainen, on se parempi kuin ei mitään. Töihin mennessä jännä tunne siitä, että juuri näin tämän piti nyt mennä ja juuri tämä työ minun piti nyt saada on vain voimistunut työnantajan ensikohtaamisen jälkeen.

Olen elossa. Kesä ja sairaalareissut saivat ajattelemaan, että myös minulle olisi voinut käydä huonosti. Olisin voinut kuolla yleismyrkytykseen tai anafylaktiseen shokkiin. En ikinä unohda sitä tunnetta, kun happinaamari kasvoilla ja tuskissani makasin sairaalan sängyllä ja tunsin kuinka tajunta hämärtyi. En täysin siinä hetkessä tajunnut asian vakavuutta, joten ajatus on nyt jälkikäteen vasta iskenyt tajuntaan. Kaikki olisi voinut olla ohi.

Tässä vain joitakin mitä päällimmäisenä tuli mieleeni. Olen niin paljosta kiitollinen ja on paljon syytä olla onnellinen. Sitä vain on välillä niin vaikea muistaa. Kun kaikki tuntuu taas turhalta ja epätoivoiselta, palaan tähän postakseeni ja muistutan itseäni tästä, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin. Olen kuitenkin vielä tässä ja minulla on ihmisiä ympärillä jotka välittävät. Niin kauan kuin olen olemassa, voi tulevaisuus tuoda mukanaan hyviäkin asioita.