Olen tässä jo päivänä muutamana pohtinut erästä asiaa. Olen aika avoimesti puhunut asioista joita on tapahtunut, miltä minusta milloinkin tuntuu jne. (Ai mikä estottomuus, ei ole enää vähään aikaan näkynyt) Ja toisaalta hyvä niin, sillä se on auttanut minua paljon eteenpäin tämän kaiken kestämisessä. Minulla on ja on ollut kauhea tarve puhua. Onhan tietysti paljon myös asioita, joita en kerro vieläkään muille kuin miehelleni. Myönnän, että tänne blogiin on tullut myös kirjoitettua paljon ja melko suodattamatta. Tiedän, että myös moni ystäväni lukee ainakin silloin tällöin tekstejäni, itsehän olen heille tämän blogini linkin jakanut.
Mutta olen nyt miettinyt sitä, rajoittaako se kirjoittamistani? Vastaus on, että joskus kyllä. En haluaisi "rikkoa" mielikuvaa siitä, millainen heidän mielestään olen. Sitä millaisena he ovat minut nähneet. (Se tosin taitaa kyllä olla jo myöhäistä..?) Mutta olen yrittänyt ajatella, etten anna sen häiritä. Minä nyt olen tällainen kuin olen. Kaikkine tunteineni, virheineni. Toivottavasti he kestävät sen.
Joten, te kaikki rakkaat siellä ruudun takana. Toivon, että ymmärrätte, että olen edelleen pohjimmiltani (vaikka en enää ehkä täysin) se sama ihminen, johon olette kasvokkain tutustuneet. Tämä ihminen joka täällä kirjoittaa, on vain välillä niin rikki ja eksyksissä, ettei ole itsekään itseään tunnistaa. Tekstieni tarkoitus ei ole koskaan loukata tai pahoittaa kenenkään mieltä. Joten toivoisin, että kun kohtaamme tai puhumme puhelimessa yms., kerrotte jos haluatte jostain blogissani kirjoittamastani asiasta keskustella. On myös täysin ok, ettemme ikinä keskustele blogini sisällöstä. Ja minulle voi kyllä sanoa, jos juttuni alkavat pursuta korvista, en loukkaannu. (Välillä ihan hävettää, kuinka paljon puhun lapsettomuudesta, yms. ja pyydän anteeksi) Tavoitteenanihan tämän blogin aloitukselle oli se, että säästäisin kanssaihmisiä jutuiltani, mutta hups.. Saatoin epäonnistua.
Voi pientä! <3 Luulen, että kaikki ystäväsi, jotka tätä blogia lukevat, ovat tunteneet sinut niin kauan, että tietävät ettei mikään sinällään ole muuttunut. Teillä on vain ollut ihan järkyytävät rankka kevät/kesä/syksy ja jollain tapaahan se kaikki on purettava. Sinulla apuna on toiminut blogin kirjoittaminen ja ainakin itse olen huomannut sen auttavan sinua. En usko, että kukaan on järkyttynyt tai saanut väärän kuvan sinusta ihmisenä, vaikka kirjoitetussa muodossa sanat voivat jonkun vieraan mielessä muodostua ihan erilaseksi tarinaksi kun on itse alunperin ajatellut. Mutta jos alat liikaa miettimään kaikkien lukijoiden tunteita ja ajatuksia, menettääkö blogi silloin merkityksenä? Mielestäni blogi on ollut eräänlainen avoin päiväkirja, johon olet voinut purkaa tuntojasi. Ja muuta arjen touhua jos siltä on tuntunut! Ja koska tämä on sinun luoma blogi, sinä myös määrittelet sisällön :) Ystävänä sanonkin, että ole niin avoin kuin haluat ja ennen kaikkea tee tämä itsellesi. Kirjoita siitä, mistä tuntuu. Ja jokainen ystävä ja tuttava voi myös tosiaan ottaa sen puhelimen käteen ja rimpauttaa sinulle, vaikka vain varmistuakseen, että olet edelleen se ihana ja kultainen tyttönen, jonka me kaikki tunnemme. Vain rankemmat vuoden läpikäyneenä kuin me muut. <3
VastaaPoistaKiitos muru näistä sanoista <3 ja kiitos kun olet olemassa <3
Poista