Olo on tällä hetkellä taas melko tyhjä. Sateinen sää ei yhtään auta tähän olotilaan. Tällä viikolla olen nähnyt joka yö unta, että meillä on vauva. Viime yönä vauvoja oli jopa kaksi. Unissa tunnelma on onnellinen ja paijaan pikkuisia. Sitten herätyskello repii taas tähän todellisuuteen takaisin. Itkettää ja masentaa. Miksi meidän vauva ei saanut tulla kotiin äidin ja isän luo? Miksi? Miksi? MIKSI!?
Kuntoilusuunnitelmakin meinaa kariutua, kun voisi taas pupeltaa kaikkea mitä kiinni saa. Suklaata menisi nyt levytolkulla, jos olisin sitä kaappiin hommannut. Onneksi nyt ei ole kauppaa ihan niin lähellä kuin ennen. Täytyy sentään vähän reippailla ja nähdä vaivaa sen levyn saamiseksi. Missä pirussa se aurinko nyt on? Sitä tarvittaisiin tänään... Ja tunnustetaanpa nyt vielä tähän väliin, että kidutin itseäni katsomalla Raskaana ja rappiolla-sarjaa. Ja niin taas oli kateus- ja ärsytysmittari tulipunaisella. Kyllä kaikki tuommoiset raskautuu ja kaikki menee enemmän kuin hyvin. Itse kun teki kaikkensa vauvan hyvinvoinnin eteen ja silti tuli turpaan ja lujaa. Tämä viikko on jälleen ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Sen tekee todennäköisesti tämä ajankohta. Tämä kuukausi. Tämä syksy, jonka piti olla jotain aivan muuta..
<3 Muussa en voi kuin kuunnella ja ymmärtää, mutta suklaalevyn voin myös jakaa. Tai ehkä voitais ostaa vaikka kolme, koska nythän ne on k-marketissa tarjouksessa? Ihan vaan vaikka päiväkahville. Loppupäivä voitas pupeltaa sit kaikkea muuta mitä kaapista (lue kaupan namihyllyltä) löytyy. Nimimerkillä tyttö, jolla on myös järkyttävä pupelluskausi meneillään (pelottaa ihan mennä yksin Helsinkiin, kun A ei olet jakamassa kaikkia niitä kaappiin jemmattuja herkkuja (+ se kantaa niitä vielä lisää sieltä ulkomailta. APUA. )) .... PS. Nuo ohjelmat on ihan kamalia. Äiti just eilen tilitti, miten ei voi ymmärtää, että joku tekee niin ja suostuu vielä telkkariin. Siispä minä aion ainakin tänään katsoa Kummelin kultakuumeen! :)
VastaaPoista