Oma koti kullan kallis <3 Tavarat ovat jotakuinkin jo löytäneet paikkansa ja täällä alkaa näyttämään kodilta! Samaa ei voinut sanoa viikonloppuna kun kaikki oli vielä sekaisin, ja sekös tällaista hivenen perfektionistia ärsytti. Tavarat oli saatava paikoilleen mahdollisimman pian, ei meinannut malttaa edes nukkua. Mutta nyt muutto on siis saatu suoritettua ja nyt on aika taas hengähtää. Pientä hienosäätöä sisustukseen, niin se on siinä.
Nyt on edessä totuttelua uudella paikkakunnalla liikkumiseen ja elämän järjestämisessä täällä suunnalla. Mies on päivät töissä ja minä keksin jos minkälaista näpertelyä aikani kuluksi. Tänäänkin valmistui pari onnittelukorttia ja vanha Ikean ilmoitustaulu sai uuden ilmeen. Toki en vain voi täysipäiväiseksi askartelijaksi ryhtyä ja nyt sitten olisi edessä pohdintaa siitä, mitä elämältäni oikein haluan. Kouluun? Töihin? Kouluun ja töihin? Se pitää nyt selvittää. En vieläkään ole päässyt yli siitä katkeruudesta, että minun olisi pitänyt olla nyt äityislomalla ja nyytti hoidettavana. Kotiäitiys olisi ollut "ammatinvalintalistalla" ykkösenä, mutta pitää nyt vain yrittää hyväksyä, ettei se ole mahdollista. Vaikka olen niin onnellinen ja innoissani uudesta omasta kodista, en millään ole voinut olla ajattelematta sitä, millainen tämän syksy olisi voinut olla. Vaunulenkkejä raikkaassa syysilmassa... Vauvan unista tuhinaa pinnasängyssä... Voi kuinka tänään taas olenkaan kaivannut omaa pikkuistani... Viime päivinä on taas monesti käynyt mielessä kysymys, että jos kaikella on mukamas tarkoituksensa, niin mikä hemmetin tarkoitus tällä oli? Sen kun joku kertoisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni ajatuksia, joita tekstejäni lukiessa mahdollisesti sinulle herää. Kiitos kommentistasi! Asiattomuuksia en julkaise.