Kyllä sitä on tullutkin kaikkea kasattua näihin nurkkiin. Kuka ihme tätä tavaraa on oikein tänne kantanut? Varmaan voi vaan hiljaa kysellä itseltään ja katsoa peiliin tässä tapauksessa. Huh huh. Omakotitalon kokoisen kerrostalokolmion verran tavaraa kun muuttaa pienempään kaksioon, niin aika paljosta saa luopua. Ideana kun tätä asuntoa valitessa oli se perhe näihin neliöihin saada. Kolme vuotta kolmiossa, vaan eipä saatu lastenhuonetta meille. Ja parin viikon päästä sitten suunnataan kaksistaan kaksioon katselemaan uusia tuulia. Olo tuntuu nyt niin tyhmältä. Että sitä olikin niin äärettömän tyhmä ja naiivi, kun ajatteli vain, että tottahan se kolmio olla pitää sitten kun lapsia tulee. Mutta kyllä on usko karissut tässä matkalla, että mikään menisi edes sinnepäinkään mitä on suunitellut. Parempi siis kai vaan olla suunnittelematta yhtään mitään. Kaksio kuulostaa nyt hyvältä. Mietitään sitten asuinoloja uusiksi, jos tarve niin joskus vaatii.
Eilen osan tavaroista pakkasin kokonaan pois vietäväksi ja niitä jo pakettiautollinen ovesta ulos kannettiin. Mutta tavaraa on edelleen joka paikka täynnä ja pakkaamista riittää. Olohuone on niin täynnä laatikoita, ettei sekaan meinaa mahtua. Karsintaa pitää varmastikin tehdä vielä uudessa asunnossa, kunhan näkee mihin minkäkin siellä laittaa. En malttaisi odottaa, että pääsemme uuteen kotiin. Mutta tämän itse pakkaamisprosessin ja laatikoiden raahaamisen voisin kyllä skipata. En malttaisi odottaa ensimmäisiä aamukahveja uudessa keittiössä ja tutustumista uusiin lenkkeilymaisemiin. Nyt on jotenkin niin kova draivi päällä haluun uudistua. Elämäntaparemonttia olen ajatellut jo jonkin aikaa, saa nähdä löytyykö se puhti tänäkään syksynä. Noh, jos nyt vaikka aloitan tämän uudistumisen ihan tällä tavarasta luopumisella..
Hei, sama täällä muutto edessä pian. Kaksioon muutamme myös mutta emme kolmiosta:) Kahdestaan siellä sitten asustellaan, toiveessa olisi vauva ja mielestämme kyllä kaksioon kolmaskin mahtuu. Kenellekkään en ole kertonut tästä toiveesta. Eikä ehkä tarvitse. Suututtu kun muutamma viikko tapahtumasta, joku kysyi "yritättekö uudestaan". Vielläkin suututtaa, että tuota on juuri sillä hetkellä kysytty.Sama homma täällä myös uusien lenkkimaisemien suhteen, odotan uusia reittejä. Laitatteko muuten kotia jotenkin? Uusia kalusteita yms? -T
VastaaPoistaNäin mekin ajattelimme, että kyllä sitä mahdutaan vauva-arkea pienemmässäkin asunnossa pyörittämään, jos sellainen tilanne eteen vielä joskus tulee. Minuakin suututti aluksi "lohdutukset", että ei muuta kun uutta yritystä vaan heti perään. Ihan kuin olisi pitänyt vaan unohtaa mitä juuri oli tapahtunut. Ja remonttia ei tarvitse uuteen kotiin onneksi tehdä, ei edes pinnoille, ihastuimme siihen sellaisenaan. Uusia kalusteita kyllä hommataan ja olen niitä jo innoissani katsellutkin :) Entäs te? Aiotteko te miten laittaa uutta kotia oman näköiseksi?
PoistaJep ollaan rempattu ja laitettu. Innolla odotan muuttoa, uskallan välillä uudessa kodissa ajatella, että joku päivä tänne tulee vauva :) Samalla vanhaan kotiin jää muistot raskausajasta ja sairaslomasta surun jälkeen:/ mutta ehkä hyvä niin.-T
VastaaPoistaItsekin odotan muuttoa juuri siksi niin innolla, että pääsee ottamaan etäisyyttä näihin ikäviin muistoihin. Ehkä se auttaa myös tässä toipumisprosessissa, kun ei koko ajan katsele samoja nurkkia.
Poista