Minä ja vauvanvaunut ei mahduttu samaan ravintolaan.
Minä ja raskausmahat ei mahduttu samalle tapahtuma-alueelle.
Minä ja pikkusöpöperhe ei mahduttu samalle parkkipaikalle.
Vaikka kuinka olen yrittänyt opetella, ihan sama-asennetta, on se välillä todella hankalaa. Välillä voisi vain heittäytyä lattialle huutamaan tai muuten järjestää kohtauksen. Huutaa vaunuillaan tieni tukkivalle perheelle, että painutteko just sinne niin pääsen omaan autooni!? Mutta elkää pelätkö, en ihan niin sekaisin vielä ole. Tyydyn vain nurisemaan itsekseni ja yritän niiiin kovasti hokea, ettei kaikki tuo ole minulta pois. Mutta tällä hetkellä minulla on vain niin kova ikävä omaa raskausmahaani ja pientä tytärtämme. Lasketunajan lähestyminen varmaan puskee päälle. Kun koko ajan miettii, että nyt olisi tuollaista ja nyt olisi näin. Ja sitten olisi sitä ja sitten olisi tätä.. Vaan kun ei ole..
Ja tällä hetkellä vauvan kaipuu on vain niin kova. Haluaisin silitellä omaa mahaani ja tuntea pienen potkut. Haluaisin ostaa söpöjä vaatteita omalle murulleni. Viime aikoina olen käynyt paljonkin pohdiskelua siitä, että vaikka kuinka haluaisin olla raskaana vaikka tällä sekunnilla, niin olisinko vielä valmis? Lähinnä valmis kohtaamaan uusia murheita. Sitä, että jos kävisi uudestaan jotain pahaa. Vaikka kuinka yritän luoda itselleni uskoa, että vielä tähänkin talouteen oma pikkuinen saadaan, pelko kaiken menettämisestä ja epäonnistumisesta ei jätä varmasti koskaan rauhaan.
Tuttuja tunteita... Ekoina kuukausina niitä mahoja ja vaunuja vain näki joka paikassa ja se oli ihan liikaa...
VastaaPoistaMinulla oli kova tarve päästä yrittämään uutta raskautta mahdollisimman pian. Luulen, että pelko olisi ollut ihan samanlaista kuin nyt, vaikka väliin olisi jäänytkin enemmän aikaa. Sen sijaan tuntuu, että surutyö on mennyt vähän jäihin, kun nyt energia menee uuden vauvan puolesta pelkäämiseen. Toisaalta kyllä se suru matkassa pysyy ja varmasti ottaa aikansa ja tilansa sitten taas sopivammalla hetkellä.
Voimia sinulle!
Usein on tuntunut, että tekisi mieli kääntyä kannoillaan aina kun joku tulee vaunujen kanssa vastaan. Ja viikonloppuna teinkin niin, emme menneet syömään ravintolaan, koska edestämme sinne purjehtivat vaunut. Toisaalta tuntuu tyhmältä toimia näin, mutta ne olivat sille päivälle liikaa.
PoistaKiitos! Kaikkea hyvää sinullekin ja toivon koko sydämestäni, että kaikki sujuu teillä onnellisesti
Otan osaa surussasi. Tiedän miltä tuntuu. Itse en pysty katsomaan vauvoja, näytän varmaan idiootilta kun tuijotan ihmisten ohi suu tiukkana viivana. En vain voi tälle mitään. Toivon ettei kukaan nyt hetkeen kerro raskausuutisia. Salaa toivon ettei töihin ilmesty raskausmahaa. Olen vihainen niille, jotka valittavat turhasta, valvoisin vaikka vuosia putkeen jos saisin lapseni syliin. Lehdistä revin irti sivut joissa on lastentarvikkeita :/ mammavaatteet lensivät myös kaaressa roskiin vaikka tiedän ettei tämä auta mutta en voi tälle mitään, en edes oikeasti ole tällainen.
VastaaPoistaKiitos. Minäkin olin mammavaatteet heittämässä mäkeen, mutta siskoni sai puhuttua minut ympäri. Tosin sulloin ne niin syvälle kaappiin, etten vain vahingossakaan niihin törmää. Ja vain ihmeen kaupalla olen itse saanut pidettyä suuni kiinni näiden tyhjän valittajien kohdalla. Monesti olen myös minä säikähtänyt itseäni ja ajatuksiani raskaana olevia kohtaan, mutta kai se kuuluu tähän asiaan..
PoistaTuttuja tunteita ovat vieläkin vaikka tapahtuneesta on kohta melkein vuosi. Ensimmäisinä kuukausina ne ovat ikävimmät mutta kyllä ne helpottaa ajanmyötä. Tämän ajanjakson aikana olen saanut 8 ihmiseltä raskausuutiset ja heistä jo osa on synnyttänytkin..kyllähän se tiukkaa tekee välillä kun ei itse vielä ole saanut uutta mahdollisuutta ja tuntuu " että kaikki muut ovat raskaana". Toivon kyllä että saisin piakkoin iloisiakin uutisia. Suru muuttaa muotoaan ja antaa elämään hetkittäin uusia värejä..kyllä elämä kantaa <3
VastaaPoistaEdelliseen viestiin vielä jatkoa..Otan osaa suureen suruusi! <3
VastaaPoistaKiitos ♡ Toivon, että saat iloisia uutisia piakkoin sekä hyvää alkanutta syksyä.
Poista