Enkelilleni

Rakas Enkelini. Äiti kävi tänään tuomassa kynttilän haudallesi. Kukkaset, jotka olin tuonut olivat yöpakkasissa jo palentuneet. Onneksi isomummosi oli käynyt tuomassa sinulle tuoreita kukkasia maljakkoon. Viime aikoina minulla on ollut niin kauhea, ylitse pääsemätön ikävä sinua. Voi kumpa olisit saanut olla turvassa pidempään ja kasvaa isoksi ja vahvaksi omassa pienessä yksiössäsi. Jos kaikki olisi mennyt niinkuin äiti ja isä toivoivat, olisitkohan ollut jo kohta luonamme täällä, etkä tuikkeena syksyisen tähtitaivaan takana? Haluan sinun tietävän, että vaikka muutammekin täältä nyt pois, en koskaan unohda sinua. Kuljet aina sydämessäni minne ikinä menenkin. 

Haluaisin niin ottaa sinut syliini. Tuoksutella hentoja hiuksiasi ja silittää pientä poskeasi. Tuudittaa sinut sylissäni uneen, laulaa sinulle kauneimman tuutulaulun. Millainenkohan sinusta olisi tullut? Olisikohan sinulla ollut saman väriset hiukset kuin äidillä? Olisitkohan perinyt isäsi silmät? Isäsi suu ja nenä sinulla ainakin on. Sen minä tiedän varmasti. Sainhan sentään varovasti koskettaa sinun pientä nenänpäätä. Muutoin voin vain kuvitella sinut, piirtää kuvan sielunisilmin. Olisin niin halunnut kuulla äänesi, ensimmäiset sanasi. Nähdä ensiaskeleesi ja katsoa kun opit uutta. Nähdä sinun kasvavan ja leikkivän. Nähdä kuinka olisit pyörittänyt isin pikkusormesi ympärille. Me niin kovasti sinua odotettiin saapuvaksi. Rakastuimme sinuun ensihetkestä. Äidin pieni rakas,olisitpa saanut jäädä luoksemme...

Olet tuulen leikki, joukossa pilvien..

..kastepisara hentoinen.

Olet tuoksu kauniiden kukkien..

..auringonsäde, pimenevän illan viimeinen.