Oikeus tunteisiin

Olen tämän viikkoa ollut anoppilassa, nauttimassa luonnonrauhasta. Olo on pääsääntöisesti ollut ihan hyvä ja perunapellolla en ole kerennyt miettiä muuta kuin kumpaan ämpäriin mikäkin pottu kuuluu. Paitsi... pari päivää sitten, kun olimme palaamassa pellolle kahvitauon jälkeen jäin juttelemaan hetkeksi erään mieheni sukulaisen kanssa. "Niin jokos sinä olet kuullut...?" Joo en ole, mutta arvaan mitä tulen kuulemaan. Ihan kuin olisin tilannut, että yksi raskausuutinen tähän väliin kiitos! Ja sieltähän se sitten tuli. Eräs sukulainen odottaa vauvaa. Jossain mielen sopukoissa osasin tätä jo aavistella, mutta silti se oli kuin isku palleaan. Hetken haukoin henkeä ja yritin hymyillä. En sanonut mitään. En osannut. En halunnut. Ja sitten muihin aiheisiin ja pellolle takaisin. Voitte uskoa, että pottua nousi rivakasti tämän jälkeen.

Ensimmäinen ajatus oli, että hieno juttu hänelle. Olen onnellinen. Mutta sitten tajusin. Kelle minä oikein yritän valehdella? Oloni ei todellakaan ole nyt onnellinen! Minua ärsyttää, olen vihainen, minuun sattuu. En helvetissä ole onnellinen! En halua edes nähdä koko ihmistä nyt vaikka ennen tätä uutista olin kutsumassa kylään. Viime yönä mietin tätä tapahtunutta suunnanmuutosta ajattelussani. Tähän asti olen ollut, että joo ihanaa, voi tätä onnen autuutta! Ihanaa kun heille tulee vauva! Eihän se ole minulta pois. Eikä järjellä ajateltuna olekaan. Mutta kai vasta nyt kaiken tämän eihän mulla mikään ole- asenteeni jälkeen, olen antanut itselleni luvan ajatella myös näin. Note to myself: Sinullakin on oikeus tunteisiisi. Kaikkiin niihin! Jos v*tuttaa, ahdistaa ja olet surullinen niin se kanssa on niin ja sitä ei tarvitse muuksi muuttaa!

Edelleen olen kyllä vieraskorea ja korrekti, enkä päin naamaa kenellekään mitään sano. En sentään hyviä tapoja ole heittämässä romukoppaan, vaikka annankin ajatuksilleni enemmän vapauksia. En sano, että painu hiiteen mahoinesi. En sano, että itken silmät punaisiksi jälleen kerran kun pääsen kotiin. En sano, että tällä hetkellä oksettaa koko ajatuskin kyläilystä. Voi olla, että tämä henkilö tietoisesti välttää myös meitä, mutta se jää nähtäväksi. Nyt ainakin minä tarvitsen hetken aikaa sulatella tätä juttua, ennen kuin voin ottaa taas positiivisen asenteen kehiin.