Yleinen kysymys, joka kysytään jokaiselta taaperolta ja tietysti monesti jo vähän isommaltakin. Minun vastaukseni ei ollut se perinteinen lääkäri tai sairaanhoitaja. Eikä myöskään eläintenhoitaja, vaikka niin kovin eläinrakas olenkin. Ei, vaan minun vastaukseni oli "äiti".
Minä tiesin jo pienenä mitä haluan olla "isona". Olen aina ollut tosi perhekeskeinen ja olen aina ajatellut, että löydettyäni miehen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa perheen perustaminen on se juttu. En ole mikään uraohjus ikinä ollutkaan, vaikka toki työstäni pidänkin. Tämän "unelma-ammattini" toteuttaminen ei vaan niin helppoa ollutkaan, kuin biologian tunnilla opettaja kovasti paasasi.
Mieheni löysin jo melko nuorena ja yhtä ollaan pidetty nyt jo kohta kahdeksan vuotta. Molemmille oli alusta asti selvää, että tässä se nyt on. Ihminen, jota olen etsinyt. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin en löytänyt tuona elokuisena iltana vain miestä jakamaan arkea, vaan elämän mittaisen ystävän. Ja se jos mikä, on auttanut jaksamaan. Niin kuin valat vannottiin ja luvattiin, myötä- ja vastoinkäymisissä, tiedän, että hän on vierelläni. ♡ Toinen toistamme tukien, selviämme ja uusi päivä nousee edellistä pikkuisen helpompana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni ajatuksia, joita tekstejäni lukiessa mahdollisesti sinulle herää. Kiitos kommentistasi! Asiattomuuksia en julkaise.