Tässä flunssan kourissa vapaapäivää viettäessä, on taas ollut aikaa pohdiskella tätä elämää. Mitä syksy tuo tullessaan? Sen myötä piti tulla vauva, muutto ja miehelle uusi työpaikka. Näistä kaksi jälkimmäistä voisi vielä tietysti toteutua, vauva-arjen tilalle tulisi vain minullekin uusi työpaikka (tai työttömyys). Nykyisestä työpaikasta kun loppuu työt varmaan noin kuukauden kuluttua. Tällä hetkellä tuntuu oman jaksamisen kannalta järkevältä pitää palkalliset lomat poies ja sitten etsiä töitä. Tai varmaan lomaillessa jo töitä kyselen kun nuo työpaikat taitaa olla aika kiven alla. Tai sitten opiskelemaan? Mutta mitä? Kun ei nyt tuo koulunpenkille palaaminenkaan oikein innosta.
Miehen työkuviot pitäisi selvitä elokuun loppuun, niin ehkä minunkin on sitten järkevämpää etsiä töitä/opiskelupaikkaa kun tietää varmasti onko muutto toiselle paikkakunnalle edessä. Vaikka tämän vuoden pitikin olla muutosten vuosi, en osannut varautua ihan tällaiseen. Kaiken piti olla selvillä, minun piti olla nyt jo äitiyslomalla ja meidän piti olla laittamassa kotia valmiiksi uudelle tulokkaalle. Nyt kaikki on kuitenkin ihan levällään.. Mies kyllä on yrittänyt rauhoitella ja kehotti olemaan stressaamasta töistä ja kaikesta tulevasta, mutta minkäs tällainen stressikimppu itselleen mahtaa. Mistä löytyisi se kytkin, jolla käännetään tämä pää hetkeksi "relax"-asentoon? Ei taida minusta sellaista löytyä..
Pitäisi kai osata ajatella, että kun kerran on se n. 1,5kk lomia pitämättä niin oikeasti pidän ne ja teen sitä mikä tuntuu itsestä hyvälle. Antaisin itselleni aikaa. Aikaa käsitellä tätä kaikkea. Aikaa parisuhteelle ja ystäville. Keskittyisin rakentamaan elämääni uudestaan nykyisten tarvikkeiden pohjalta. Nyt vaan pitäisi kai itselleni saada vakuutettua se, mitä muille olen sanonut, että kaikella on tapana järjestyä.
P.s Mies tulee tänään taas viikonlopuksi kotiin, ihanaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni ajatuksia, joita tekstejäni lukiessa mahdollisesti sinulle herää. Kiitos kommentistasi! Asiattomuuksia en julkaise.