Kaikki on tuntunut taas viime päivinä todella vaikealta. Itku tulee ja monta kertaa päivässä. Mutta on ollut ihana huomata, kuinka paljon minulla on hyviä ystäviä, joihin voin tukeutua. Ihania ystäviä, jotka jaksavat kuunnella samat juttuni moneen kertaan ja auttavat löytämään jotain hyvää niistäkin päivistä, jolloin tuntuu ettei mikään suju. Ja tietysti höpöttelevät kanssani myös niitä näitä, jotta ajatuksia saa myös muualle.
Sydäntäni lämmitti, kun eräs ystävä, jota en ole nähnyt kohta neljään vuoteen ja jonka kanssa ollaan pidetty yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti, laittoi minulle kortin. Halusi jotenkin pitkän välimatkan päästä tuoda valoa päivääni ja todellakin onnistui siinä. Pieni teko, mutta niin iso vaikutus. Ja ystäväpariskunta, joiden kanssa olemme nivoutuneet yhteen ajan myötä, on tuntunut myös entistä läheisemmältä. Kun olin sairaalassa komplikaatioiden takia, he tulivat minua katsomaan. He eivät varmasti arvaakaan, miten iso asia se minulle oli. Myös eräs lapsuudenystävä, joka välillä tuntui lipuneen jonnekin kauemmas ulottuviltani, on tuntunut palanneen elämääni takaisin.
Nyt tunnen itseni tyhmäksi, kun ajattelin, että mitä jos kokemuksemme ajaa ihmiset kauemmas. Ettei kukaan enää uskaltaisi lähestyä tai tietäisi miten kanssamme puhutaan. Niin ei onneksi ole käynyt. Haluan heidän tietävän, että minulle voi puhua kuten ennen ja kuuntelen edelleen myös muiden murheita ja iloja. Olen pohjimmiltani edelleen minä, vaikka välillä itsestä onkin tuntunut, että olen vain varjo entisestä. Vaikka olenkin tällä hetkellä rikki ja ajatus ei tahdo kulkea, yritän parhaani mukaan olla myös sellainen ystävä, jonka nämä kaikki ihanat ansaitsevat.
Kiitos kaikki rakkaat kun olette olemassa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni ajatuksia, joita tekstejäni lukiessa mahdollisesti sinulle herää. Kiitos kommentistasi! Asiattomuuksia en julkaise.